KUNTOUTTAVAN TYÖTOIMINNAN LAAJAT MAHDOLLISUUDET KUNNASSA
Heti näin artikkelin alkuun on todettava, että kuntouttavan työtoiminnan toimijakenttä on yksi epäselvä sotku. Etsiessäni tietoa esimerkiksi Helsingin kaupungin järjestämästä työtoiminnasta tämän artikkelin tueksi jäin melkoisen hämilleni. Kuinka on mahdollista, että kuntouttavan työtoiminnan kentällä tuntuu olevan yhden sun toisen sorttista toimijaa, jotka kaikki koettavat parhaansa mukaan vakuutella toimintansa pätevyydestä. Kuulostaako kriittiseltä? No saattaapa hyvinkin, mutta se johtuu pelkästään siitä, että kuntouttava työtoiminta on tullut jäädäkseen ja se on tärkeä osa kunnan ja yhteiskuntamme toimintaa. Näen kuntouttavassa työtoiminnassa kuitenkin edelleen todella paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.
Mitä tarkoitetaan työtoiminnalla?
Kuntouttavaan työtoimintaan voi päätyä kuka tahansa meistä. Siinä ei ole kyse siitä, että olet hylkiö tai jokseenkin syrjäytynyt. Olen urani aikana tehnyt yhteistyötä useiden kuntouttavan työtoiminnan toimijoiden kanssa ja tavannut kuntoutettavia moneen lähtöön. Hyvin usein kuntoutuksessa olevat henkilöt ovat kokeneet elämässään jonkin itsestään riippumattoman takaiskun tai jopa tragedian. Pääasiassa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat kuitenkin ovat pitkäaikaistyöttömiä. Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen perustuu aina aktivointisuunnitelmaan, jonka työ- ja elinkeinotoimiston ja kunnan sosiaalihuollon viranomainen laativat asiakkaan kanssa.
Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu niille henkilöille, jotka eivät työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Kuntien on järjestettävä kuntouttavaa työtoimintaa niille pitkään työttöminä olleille henkilöille, jotka saavat työmarkkinatukea tai toimeentulotukea, ja jotka eivät työ- ja toimintakykynsä takia kykene osallistumaan TE-hallinnon ensisijaisiin palveluihin. Kuntouttava työtoimintaa järjestetään asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan osa- tai kokopäiväisesti 1-4 päivänä viikossa 3-24 kuukauden ajan. Toiminnan on oltava tavoitteellista siten, että se parantaa asiakkaan elämänhallintaa ja toimintakykyä, jotta hän voisi työllistyä, hakeutua koulutukseen tai osallistua TE-hallinnon työllistymistä edistäviin palveluihin.
Kuntouttavan työtoiminnan tola Helsingissä?
Helsingissä työtoiminnan piirissä on kaksi toimijaa, Uusix-verstaat ja Pakilan työkeskus.
Uusix-verstaat on ollut olemassa 90-luvun alkupuolelta saakka ja kehittynyt sitten kierrättävästä tahosta kuntouttavaksi toimijaksi. Vuosittain verstaiden kuntoutuksen käy läpi 400–500 henkilöä. Tämän lisäksi pajoilla on myös työharjoittelijoita ja tukityöllistettyjä. Ohjaavaa henkilökuntaa on noin 70. Toinen pienempi toimija on Pakilan työkeskus, jossa toiminta painottuu enemmän raskaiden materiaalien työstöön. Pakilassa on työsuhteessa noin 50 henkilöä ja työtoiminnan asiakaspaikkoja on reilut 200. Lisäksi pääkaupunkiseudulla toimii Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, joka on vuonna 1990 perustettu yleishyödyllinen yritys. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus toimii pitkäaikaistyöttömien tukityöllistäjänä, mutta sitä ei lueta niin sanotusti kuntouttavaksi toimijaksi.
Kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena on parantaa asiakkaan elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle, tai niin ainakin olisi tarkoitus. Se miten kuntouttavaa työtoimintaa on järjestetty, riippuu kunnasta ja sen alueella palvelua tuottavasta tahosta. Vaikka toimintaa määritellään ja säädetään lailla, on itselleni jäänyt mieleen kohtaamisista ja eri toimijoiden kätytäntöihin perehtyessä erityisesti kaksi seikkaa. Yksi: kiinteän henkilöstön nopeahko vaihtuvuus, etenkin valmentajat ja ohjaajat. Kaksi: pajoilla tehtävän kuntouttavan työn laatu ja siitä syntyvien toisinaan turhanpäiväisten tuotteiden motivoimattomuus. Patalapun valmistaminen lähinnä pitää toimintaa yllä, mutta ei kuntouta ketään. Olen törmännyt myös tilanteeseen, missä pajaa ohjaava henkilö on myös valmentaja, eli hän on samaan aikaan “komentaja ja tsemppaaja”. Useissa tapauksissa kyseinen henkilö ei ole ollut varsinaisesti hakeutunut vaan enemmänkin ajautunut tehtävään.
Kuntouttavan työtoiminnan kehittämismahdollisuudet
Kuntouttavaa työtä voidaan kehittää monellakin tavalla, ja joitain aloitteita varmasti onkin jo olemassa. Mielestäni kuntouttavan työtoiminnan malli pitäisi rakentaa uudelleen ja taustalle tulisi luoda yhtenäinen toimintamallirunko, jota noudatettaisiin valtakunnallisesti.
Itse olen pyöritellyt mielessäni monta vuotta mallia, jossa kolme osapuolta (kuntouttava työtoiminta, toisen asteen ammatillinen koulutus ja psykoterapiapalvelut) ohjaavat, valmentavat ja kuntouttavat vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä sekä maahanmuuttajia yhteisen synergisen toimintamallin kautta.
SYNERGI HANKEIDEA
Esittelin malliani mm. Vatesilla, joka toimii asiantuntijaorganisaationa vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten henkilöiden yhdenvertaiseksi työllistymiseksi. Malli on kuntouttavan työtoiminnan, toisen asteen ammatillisen koulutuksen sekä kuntouttavan psykoterapian synergiamalli. Perusajatuksena on se, ettei kuntouttava työtoiminta yksinään ole riittävä vastaamaan ja ratkaisemaan yksilön vaikeaa tilannetta, ja kuntoutuksen tulisi jatkua varsinaisen kuntoutusjakson päätyttyä tavalla tai toisella.
Tavoitteena on luoda ensin paikallinen mekanismi kuntouttavan työtoiminnan, koulutuksen ja terapiapalveluiden välille. Ideaalia olisi, että mallia voitaisiin myös soveltaa maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin, joille tarvitaan lisää integraatiota, koulutusta ja terapiaa, mikäli maan vaihdoksen taustalla on kokemuksia, jotka sitä vaativat. Prosessi olisi hyvä luoda alkuun paikallisena toimintana ja levittää sitä tarkistettujen käytäntöjen jälkeen valtakunnallisesti malliksi.
Opintojen integroiminen mukaan kuntoutukseen on tärkeää kuntoutettavan motivaation ja itse kuntoutumisen näkökulmasta, sillä pelkästään se, että kuntoutuksella tavoitellaan kuntoutumista, ei ole yksilölle välttämättä ja todennäköisesti riittävän konkreettinen päämäärä. Nykyisenä tavoitteena kuntoutukselle on työllistyminen, mutta jos vaadittava pätevöityminen puuttuu, on työllistyminen epätodennäköistä.
Ehdottamassani mallissa kuntoutettava on kuntoutusjakson aikana kirjautuneena oppilaitoksen opiskelijaksi, mutta suorittaa osan tutkintoa kuntouttavan työtoiminnan alaisuudessa esimerkiksi koulutussopimuksella. Kuntoutuksen alussa kuntoutettava käy läpi orientaatiojakson ammatillisiin opintoihin sekä terapiajakson, jonka aikana kartoitetaan terapian hyötyä suhteessa kuntoutuksen etenemiseen. Intensiivivaiheen jälkeen toiminnan vakiinnuttua kuntoutuja toimii oman kuntoutussuunitelman mukaisesti ja käy säännöllisesti terapiassa. Käytyään läpi kuntoutusjakson hän siirtyy oppilaitokseen jatkamaan opintoja ja mahdollisesti sitä kautta pääsee työpaikalla tapahtuvan koulutuksen myötä kiinni työpaikkaan. Mallin lisähyödyksi voidaan katsoa se, että myös oppilaitos voi ohjata opiskelijaksi hakeutuvan opiskelijan ensin kuntoutus- tai orientaatiojaksolle, mikäli tälläinen olisi tarpeen. Tällöin oppilaitos kykenisi järkevään resursointiin, mitä tulee eri tasoisiin opiskelijoihin ja seurauksena olisi varmemmat osa- ja tutkintosuoritukset.
Lähteet:
- https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/tarkennuksia-kuntouttavaa-tyotoimintaa-koskevaan-lakiin
- https://stm.fi/kuntouttava-tyotoiminta
- https://uusix.fi/
- https://www.kierratyskeskus.fi/
- https://kuntoutussaatio.fi/
#kuntouttavatyötoiminta #valmennus #eheytyminen #voimaantuminen #tasaarvo #yhdenvertaisuus #kehitys #muutos #kouluttautuminen #opinnollistaminen
Heti näin artikkelin alkuun on todettava, että kuntouttavan työtoiminnan toimijakenttä on yksi epäselvä sotku. Etsiessäni tietoa esimerkiksi Helsingin kaupungin järjestämästä työtoiminnasta tämän artikkelin tueksi jäin melkoisen hämilleni. Kuinka on mahdollista, että kuntouttavan työtoiminnan kentällä tuntuu olevan yhden sun toisen sorttista toimijaa, jotka kaikki koettavat parhaansa mukaan vakuutella toimintansa pätevyydestä. Kuulostaako kriittiseltä? No saattaapa hyvinkin, mutta se johtuu pelkästään siitä, että kuntouttava työtoiminta on tullut jäädäkseen ja se on tärkeä osa kunnan ja yhteiskuntamme toimintaa. Näen kuntouttavassa työtoiminnassa kuitenkin edelleen todella paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.
Mitä tarkoitetaan työtoiminnalla?
Kuntouttavaan työtoimintaan voi päätyä kuka tahansa meistä. Siinä ei ole kyse siitä, että olet hylkiö tai jokseenkin syrjäytynyt. Olen urani aikana tehnyt yhteistyötä useiden kuntouttavan työtoiminnan toimijoiden kanssa ja tavannut kuntoutettavia moneen lähtöön. Hyvin usein kuntoutuksessa olevat henkilöt ovat kokeneet elämässään jonkin itsestään riippumattoman takaiskun tai jopa tragedian. Pääasiassa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat kuitenkin ovat pitkäaikaistyöttömiä. Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen perustuu aina aktivointisuunnitelmaan, jonka työ- ja elinkeinotoimiston ja kunnan sosiaalihuollon viranomainen laativat asiakkaan kanssa.
Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu niille henkilöille, jotka eivät työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Kuntien on järjestettävä kuntouttavaa työtoimintaa niille pitkään työttöminä olleille henkilöille, jotka saavat työmarkkinatukea tai toimeentulotukea, ja jotka eivät työ- ja toimintakykynsä takia kykene osallistumaan TE-hallinnon ensisijaisiin palveluihin. Kuntouttava työtoimintaa järjestetään asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan osa- tai kokopäiväisesti 1-4 päivänä viikossa 3-24 kuukauden ajan. Toiminnan on oltava tavoitteellista siten, että se parantaa asiakkaan elämänhallintaa ja toimintakykyä, jotta hän voisi työllistyä, hakeutua koulutukseen tai osallistua TE-hallinnon työllistymistä edistäviin palveluihin.
Kuntouttavan työtoiminnan tola Helsingissä?
Helsingissä työtoiminnan piirissä on kaksi toimijaa, Uusix-verstaat ja Pakilan työkeskus.
Uusix-verstaat on ollut olemassa 90-luvun alkupuolelta saakka ja kehittynyt sitten kierrättävästä tahosta kuntouttavaksi toimijaksi. Vuosittain verstaiden kuntoutuksen käy läpi 400–500 henkilöä. Tämän lisäksi pajoilla on myös työharjoittelijoita ja tukityöllistettyjä. Ohjaavaa henkilökuntaa on noin 70. Toinen pienempi toimija on Pakilan työkeskus, jossa toiminta painottuu enemmän raskaiden materiaalien työstöön. Pakilassa on työsuhteessa noin 50 henkilöä ja työtoiminnan asiakaspaikkoja on reilut 200. Lisäksi pääkaupunkiseudulla toimii Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, joka on vuonna 1990 perustettu yleishyödyllinen yritys. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus toimii pitkäaikaistyöttömien tukityöllistäjänä, mutta sitä ei lueta niin sanotusti kuntouttavaksi toimijaksi.
Kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena on parantaa asiakkaan elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle, tai niin ainakin olisi tarkoitus. Se miten kuntouttavaa työtoimintaa on järjestetty, riippuu kunnasta ja sen alueella palvelua tuottavasta tahosta. Vaikka toimintaa määritellään ja säädetään lailla, on itselleni jäänyt mieleen kohtaamisista ja eri toimijoiden kätytäntöihin perehtyessä erityisesti kaksi seikkaa. Yksi: kiinteän henkilöstön nopeahko vaihtuvuus, etenkin valmentajat ja ohjaajat. Kaksi: pajoilla tehtävän kuntouttavan työn laatu ja siitä syntyvien toisinaan turhanpäiväisten tuotteiden motivoimattomuus. Patalapun valmistaminen lähinnä pitää toimintaa yllä, mutta ei kuntouta ketään. Olen törmännyt myös tilanteeseen, missä pajaa ohjaava henkilö on myös valmentaja, eli hän on samaan aikaan “komentaja ja tsemppaaja”. Useissa tapauksissa kyseinen henkilö ei ole ollut varsinaisesti hakeutunut vaan enemmänkin ajautunut tehtävään.
Kuntouttavan työtoiminnan kehittämismahdollisuudet
Kuntouttavaa työtä voidaan kehittää monellakin tavalla, ja joitain aloitteita varmasti onkin jo olemassa. Mielestäni kuntouttavan työtoiminnan malli pitäisi rakentaa uudelleen ja taustalle tulisi luoda yhtenäinen toimintamallirunko, jota noudatettaisiin valtakunnallisesti.
Itse olen pyöritellyt mielessäni monta vuotta mallia, jossa kolme osapuolta (kuntouttava työtoiminta, toisen asteen ammatillinen koulutus ja psykoterapiapalvelut) ohjaavat, valmentavat ja kuntouttavat vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä sekä maahanmuuttajia yhteisen synergisen toimintamallin kautta.
SYNERGI HANKEIDEA
Esittelin malliani mm. Vatesilla, joka toimii asiantuntijaorganisaationa vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten henkilöiden yhdenvertaiseksi työllistymiseksi. Malli on kuntouttavan työtoiminnan, toisen asteen ammatillisen koulutuksen sekä kuntouttavan psykoterapian synergiamalli. Perusajatuksena on se, ettei kuntouttava työtoiminta yksinään ole riittävä vastaamaan ja ratkaisemaan yksilön vaikeaa tilannetta, ja kuntoutuksen tulisi jatkua varsinaisen kuntoutusjakson päätyttyä tavalla tai toisella.
Tavoitteena on luoda ensin paikallinen mekanismi kuntouttavan työtoiminnan, koulutuksen ja terapiapalveluiden välille. Ideaalia olisi, että mallia voitaisiin myös soveltaa maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin, joille tarvitaan lisää integraatiota, koulutusta ja terapiaa, mikäli maan vaihdoksen taustalla on kokemuksia, jotka sitä vaativat. Prosessi olisi hyvä luoda alkuun paikallisena toimintana ja levittää sitä tarkistettujen käytäntöjen jälkeen valtakunnallisesti malliksi.
Opintojen integroiminen mukaan kuntoutukseen on tärkeää kuntoutettavan motivaation ja itse kuntoutumisen näkökulmasta, sillä pelkästään se, että kuntoutuksella tavoitellaan kuntoutumista, ei ole yksilölle välttämättä ja todennäköisesti riittävän konkreettinen päämäärä. Nykyisenä tavoitteena kuntoutukselle on työllistyminen, mutta jos vaadittava pätevöityminen puuttuu, on työllistyminen epätodennäköistä.
Ehdottamassani mallissa kuntoutettava on kuntoutusjakson aikana kirjautuneena oppilaitoksen opiskelijaksi, mutta suorittaa osan tutkintoa kuntouttavan työtoiminnan alaisuudessa esimerkiksi koulutussopimuksella. Kuntoutuksen alussa kuntoutettava käy läpi orientaatiojakson ammatillisiin opintoihin sekä terapiajakson, jonka aikana kartoitetaan terapian hyötyä suhteessa kuntoutuksen etenemiseen. Intensiivivaiheen jälkeen toiminnan vakiinnuttua kuntoutuja toimii oman kuntoutussuunitelman mukaisesti ja käy säännöllisesti terapiassa. Käytyään läpi kuntoutusjakson hän siirtyy oppilaitokseen jatkamaan opintoja ja mahdollisesti sitä kautta pääsee työpaikalla tapahtuvan koulutuksen myötä kiinni työpaikkaan. Mallin lisähyödyksi voidaan katsoa se, että myös oppilaitos voi ohjata opiskelijaksi hakeutuvan opiskelijan ensin kuntoutus- tai orientaatiojaksolle, mikäli tälläinen olisi tarpeen. Tällöin oppilaitos kykenisi järkevään resursointiin, mitä tulee eri tasoisiin opiskelijoihin ja seurauksena olisi varmemmat osa- ja tutkintosuoritukset.
Lähteet:
- https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/tarkennuksia-kuntouttavaa-tyotoimintaa-koskevaan-lakiin
- https://stm.fi/kuntouttava-tyotoiminta
- https://uusix.fi/
- https://www.kierratyskeskus.fi/
- https://kuntoutussaatio.fi/
#kuntouttavatyötoiminta #valmennus #eheytyminen #voimaantuminen #tasaarvo #yhdenvertaisuus #kehitys #muutos #kouluttautuminen #opinnollistaminen
