MIELENTERVEYS ON YHTEINEN ETUMME
mielenterveys on pääasia :-)
Ymmärryksemme mielenterveydestä?
Tämä aihepiiri on itselleni erittäin lähellä sydäntä ja mieltä. Olen tässä asiassa kokemusasiantuntija ja olen vuosien varrella ohjannut ja seurannut lähietäisyydeltä useita ihmisiä ja heidän suoraan sanottuna,“taisteluaan” parempaa tulevaisuutta kohden.
Kun puhutaan mielenterveydestä ollaan jännän äärellä! Kallonkutistaja, shrinkki tai hullujen huone kaikuvat kollektiivisessa mielessämme kolkkoina sanoina kuin kellokosken parantolan käytävällä lobotomian uhrin ulina.
WHO:n määritelmän (2013) mukaan "mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Mielenterveyteen kuuluva osaaminen on esimerkiksi tunne- ja tietoisuustaitoja, elämänhallintataitoja sekä vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja.”
Viime vuosina mediassakin on tullut esille mielenterveyspalveluiden tola. Keskustelun sävy on vähintäänkin kriittistä eikä syyttä! Viimeisimpänä kansalaisaloitteen myötä noussut kohu psykoterapeuttien koulutuksesta.
"Psykoterapeutiksi kouluttautuminen maksaa noin 20 000–60 000 euroa. Kulutuksen maksuttomuutta ajavaa kansalaisaloitetta perustellaan muun muassa tasa-arvoisemmalla koulutukseen pääsyllä, psykoterapeuttipulalla ja hoitoon pääsyn hankaluudella." - HS 17.1.21
Olemme alkaneet herätä terpian tarpeeseemme vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja terapiaa saavien määrä onkin lisääntynyt 2010-2020 välillä noin 35000 kävijälläja tämä pelkästään Kelan tukemassa terapiassa. Yksityisesti tuotettu terapiasektori jää kokonaan uupumaan tilastoista, joten ainut luotettava tietolähde on tässä kela.
Oikeastaan voisi jopa sanoa ettei meillä oikeastaan ole kunnallisen palvelun piirissä mielenterveyspalveluita - ainoastaan mielensairauspalveluita. Kunnallisella puolella tarjottava palvelukattaus kun sisältää lähinnä psykologi- ja psykiatrianpalvelut, ja näillä kummallakaan ei ole mitään tekemistä kuntouttavan ja kestäviä tuloksia luovan terapian kanssa. On totta, että järjestelmämme sentään tunnistaa asian ja sitä varten onkin kehitetty KELAn korvaama kuntoutuspsykoterapia. Mahtavaa. “Psykoterapian suuri tarve ja heikko saatavuus on tunnistettu enenevissä määrin. Kansaneläkelaitoksen mukaan kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrä on kaksinkartaistunut 2010-luvulla. Vuonna 2010 kuntoutuspsykoterapiaa sai 15 757 henkeä kun vuonna 2017 luku oli jo 36 654 kuntoutujaa.” Lähde: https://pro.minduu.fi/wp-content/uploads/2019/06/Psykoterapian_tilanne_2019_raportti_jaettu.pdf
Kelan mukaan julkisen terveydenhuollon kustantaman psykoterapian osuus kaikista terapiassa käyvistä on 8%. Näin ollen hajallaan monissa lähteissä olevaa tilastotietoa saa tonkia monesta osoitteesta ja rikkonaisesti. Lyhyen laskutoimituksen myötä raaka arvio terapian tarpeessa olevista kansalaisista on kuitenkin puolen miljoonan paikkeilla.
Kaiken lisäksi osa tiedosta on vanhaa ja tuskin enää tämän päivän tasolla.
Terapeutti - ihmeidentekijä vai?
Vuonna 2010 sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa hoitavan Valviran rekisterissä oli noin 5 600 psykoterapeuttia, ja vuonna 2015 määrä oli jo yli 7 600 - eikä uudempaa tietoa ole edes saatavilla.
Teinpä testin - menin Kelan sivulle ja etsin heidän hakukoneella Helsingistä itselleni kuvitteellista terapeuttia. Aikuisten psykoterapia haulla järjestelmästä löytyy 2133 terapeuttia. En kuitenkaan löydä mitään tietoa siitä kuinka paljon esimerkiksi terapiassa kävijöitä on Helsingissä. Kuitenkin voidaan laskea, että valtakunnallisella tasolla tilanne on jokseenkin tämä. Tehdäänpä
NOPEA laskutoimitus - Jos kelan asiakkaita on 36 654, joka on 8%koko asiakasmäärästä on valtakunnallinen luku 458 175. Kun tämä jaetaan viimeisimmän terapeuttien määrällä 7 600 näyttäisi, että jokaisella Suomen terapeutilla on noin 60 asiakasta kuukaudessa. Tämä siis tarkoittaa, että Suomen kaikki terpeutit tekevät täysipäiväsesti työtä. Herää kysymys voiko tällaisella asiakasmäärällä enää taata laadukasta ja kestävää terapiaa.
Terapian rakenne?
Selvennettäköön, että jokaiselta terveysasemalta löytyy psykologi. Vaikka Psykologi on ihmisen mielen, käyttäytymisen, tunne-elämän ja ajattelun asiantuntija sekä psykologiatiedettä harjoittava terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö, hän ei kuitenkaan terapioi asiakasta eikä syvenny istunnoissaan hänen historiaan muuten kuin kevyesti niin sanotussa kartoitusvaiheessa. Kun ihminen kokee äkillisen psyykkisen romahduksen tai vaatii nopeaa puuttumista elämäänsä psyykkisin perustein - on edessä nopeasti psykiatri.
Psykiatri eli psykiatrian erikoislääkäri on lääkäri, joka on kouluttautunut tutkimaan, arvioimaan ja hoitamaan mielenterveyden häiriöitä - hän on siis lääkäri, joka lähestyy asiakasta mielensairauksien kartoituksen ja mahdollisen lääkityksen näkökulmasta. Varsinaista terapiaa ei kummassakaan tapauksessa tavoiteta.
Perusprosessi Kelan tukemaan kuntouttavaan psykoterapiaan hakeuduttaessa on poikkeuksetta sama. Itselläni b-lausunnon saanti ja sitä vastaan myönnetty kelan tukema terapia oli jos voisi sanoa perinteinen. Neljännen lapsen syntymän myötä löysin jälleen kerran itseni melkoisen masentuneesta ja ahdistuneesta mielenmaisemasta. Olin jo aiemmin vastaavia kausia käynyt läpi, mutta tällä kertaa se oli niin voimakas, että otin sen neuvolassa puheeksi. Siitä sain ajan psykologille kahden viikon päähän. Siellä ensimmäistä kertaa uskaltauduin kertomaan asioista, joita en koskaan ollut ääneen sanonut muuta kuin huppelissa tärkeimmille ystäville.
Tämän jälkeen kului jälleen kaksi viikkoa ja pääsin seuraavaan vaiheeseen. Lääkärin konsultaatio ja lähete psykiatrian polille, jota ennen tietenkin käytiin valvotussa pissatestissä - pissaat purkkiin valvotuksi. Sitten taas odottelua muutama viikko ja psyka polille, josta muutaman käynnin jälkeen mieliala polin puolelle. Ensimmäinen todella pelottava ja ahdostava kokemus tämän kaiken lisäksi oli seuraava vaihe. Kolmikantakeskustelu - tai no se tuntui enemmän kuulustelulta. Siinä istuin kolmen täysin tuntemattoman ihmisen edessä ja koitit vakuuttaa tämän komitean siitä, että a. olet riittävän traumatisoitunut mutta b. Olet erittäin hyödyllinen osa yhteiskuntaa ja tällöin yhteiskunnan tuen arvoinen.
3kk asianmukainen hoito pohjaksi
Lopulta kolmikannan hyväksyvällä pään nyökäytyksellä asiakas siirtyy niin sanottuun 3kk tarkastelujaksoon, jota kuvataan Kelan sivuilla näin “mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kk asianmukaista hoitoa”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kerran viikossa tai mieluiten kahdessa viikossa käyt polin psykologin kanssa juttusilla. Tässä täytyy muistaa, että edelleenkään mitään varsinaista terapiointia ei tässä tapahdu, vaan psykologin tehtävänä on vain purkaa toisin sanoen kuunnella miten edellisestä tapaamiskerrasta kulunut aika on kulunut. Jos keskustelu ottaa liian syväluotaavia tai tunteisiin meneviä uomia se ohjataan äkkiä takaisin “päivän polttaviin aiheisiin”.
Tämän tarkastelu tai tarkkailujakson lopuksi on uusi kolmikanta idols keskustelu, jossa sitten luultavasti jakson aikana tehtyjen huomioiden ja kolmikannan näkemyksen mukaan tehdään b-lausunto, eli suositus Kelalle kuntouttavasta psykoterapiasta. Upeaa - olet jaksanut lukea näin pitkälle!! Koitappa kuvitella miltä tuntuu liikkua oman psyyken sietorajoilla ja jaksaa tällainen prosessi läpi! No mutta tämähän ei suinkaan ollut siis vielä tässä!
Kuolemanlaakso
Kun asiakas on sitten suoriutunut asiaan kuuluvasta Kelan byrokratiasta odotellaan vaan Kelan päätöstä. Tähän kuluu takuuvarmasti kuukausi jossei kaksi - kuten minulla. Kun vihdoin korvauspäätös saapuu ollaan jo pitkällä, muttei suinkaan terapiassa. Jos henkilö ei ole ennen käynyt terapiassa tulee hänen etsiä Kelan palvelusta itselleen terapeutti - joita tosiaan jo pelkästään Helsingissä on yli 2000. Voin kokemuksesta kertoa, että tässä vaiheessa jo epätasapainossa oleva ihminen on käytännössä henkinen raato, jolle jokainen kielteinen vastaus on todella isku ytimeen. Ja näitä hylkäämisiä on todella sitten edessä.
Minulla on onni, että olin käynyt yksityisesti samalla terpeutilla jo kymmenen vuoden ajan ja hänet oli juuri hvyäksytty Kelan tukemaksi terepeutiksi. Pääsin aloittamaan hänen kanssaan siis suoraan päätöksen saannin jälkeen. Mutkia matkaan tuli kuitenkin myöhemmin kun terapeutti muutti toiselle paikkakunnalle ja jäin vaille terapeuttia. Kului puolitoista vuotta ennen kuin löysin itselleni uuden terapeutin ja tätä varten jouduin käymään tsemppaamassa itseäni kunnallisen terveyskeskuspsykologin pakeilla useampaan kertaan. Näin ollen minulle myönnetty Kelan tuki, joka tarkastetaan vuosi kerrallaan ja jatkuu maksimissaan kolme vuotta, venyi lähes viiteen vuoteen kokonaisuudessaan.
Rehellisyyden nimissä, miellän itseni kykeneväksi ja aktiiviseksi osaksi tätä yhteiskuntaa ja silti tämä prosessi siihen hakeutuminen, siinä oleminen ja siitä eteneminen on ollut yksi nöyryyttävimmistä ja raskaimmista elämässäni. On hyvä että terapiaa on, mutta niillä, jotka todella sen tarpeessa ovat jäävät auttamattomasti sitä vaille prosessin raskauden ja mahdottomuuden takia.
Mistä terapiatakuussa on kyse?
Positiivisena asiana mainittakoon, että viimeisen kymmenen vuoden aikana mielenterveyden ja psyykeen ymmärryksen osalta on tapahtunut valtavaa edistymistä niin yhteiskunnallisella tasolla kuin ihan kansan keskustelun osalta ja asenteen osalta. Kun ajatellaan, että vielä vajaa sata vuotta sitten lähdettiin liikkeelle sillä, että naiset nyt vaan on hysteerisiä. Osa porukasta nyt vaan on vähälahjaisia ja lobotomia eli aivojen osittainen tuhoaminen on ratkaisu kaikkeen koen, että nyt nähtävissä olevat edistysaskeleet ja muutokset äärimmäisen positiivisia meidän jokaisen kannalta.
Positiivisia aloitteita on tehty juuri viime aikoina ja itse seison vakaasti mm. Terapiatakuun takana! Terapiatakuu on mielenterveysalan toimijoiden kansalaisaloite ja se ylitti 50 000 kannatusilmoituksen rajan 20.7.2019, ja aloite on edennyt eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen vireillepanijat ovat 30 mielenterveysjärjestön Mielenterveyspoolin keulahahmot.
Käytännössä aloitteen ehdottamat lakimuutokset toisivat psykoterapian ja muun psykososiaalisen hoidon osaksi perusterveydenhuollon palveluita. Lisäksi lakimuutokset nopeuttaisivat avun saamista siten, että psykososiaalinen hoito alkaisi kuukauden sisällä avun piiriin hakeutumisesta.
Terapiatakuu-aloitteen tavoitteena on, että psykososiaaliset hoitomenetelmät tuotaisiin perusterveydenhuollon piiriin ja oikea-aikaisesti saataville. Potilas saisi hoitoa, vaikka hänellä ei olisi taloudellista mahdollisuutta hakeutua yksityiseen psykoterapiaan, jonka keskimääräinen hinta 45 minuutin istunnolle on 95€. Potilas saisi ehdotetun lakimuutoksen myötä hoitoa myös silloin, kun hänelle ei voida myöntää Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden takia - Korvauksen yhtenä tärkeimpänä ehtona on, että tuen saanti edistää työssä tai koulutuksessa pysymistä.
Mikä ratkaisuksi?
Ensimmäisenä terapeuttien koulutus täytyy saada kuntoon, jotta tulevaisuudessa laadukkaan terapian saatavuus on taattu. Tällä hetkellä terapeutteja ei ole tarpeeksi ja mikäli palvelu tuotaisiin kerta rysäyksellä kaikkien saataville ei nykyinen terapeuttien määrä olisi riittävä.
Terapeuttien koulutuksen edes osittainen maksuttomuus takaisi sen ettei koulutukseen hakeutuisi ainoastaan ne, joilla siihen on varaa - vaan ne kenelle tuon tyyppisen työn tekeminen on kutsumus. Nyt niin koulutus, kuin terapiassa käynti on eriarvoistunut. Terapeutiksi ja terapiaan hakeutuu ne kellä siihen on varaa ja tuen (b-lausunnon ja Kelan puollon kuntouttavasta psykoterapiassa) ne, ketkä ovat yhteiskunnan näkökulmasta "sen arvoisia".
Näen niin, että ratkaisu löytyy siitä miten terapiapalveluiden ja terveydenhuollon välille saadaan silta. Isoin ja vaikein osa tällä hetkellä on terapiaan pääsyn prosessissa se kuilu, joka on edellä mainittujen vaiheiden välissä.
Jo pelkästään se, että kunnallisen terveyspalveluiden "sisään" saataisiin suppea määrä psykoterapeutin koulutuksen omaavia ammattilaisia, joiden tehtävänä olisi tehdä asiallinen arvio tarvittavan terapian määrästä ja laadusta jonkinlaisen kartoituksen kautta ja myös "saattaa" asiakas alkuun edelleen yksityisellä kentällä toimivan terapeutin kanssa.
Tarkoitan tässä sitä, että ainakaan alkuun nykyistä "systeemiä" ei lähdettäisi muuttamaan_ vaan ainoastaan muuntamaan niiltä osa-alueilta, jotka asiakkaan näkökulmasta toimivat heikoiten. Terapian alkutaipaleella rinnalla kulkisi terapiavalmentaja tai "agentti",joka tekisi tarkan kartoituksen apua tarvitsevan tilasta toisi tämä asiakkaalle tunteen, että on autettavana eikä tarkasteltavana siihen onko "kelpoinen" terapiaan.
Haluaisin nähdä monipuolisen ja laadukkaan terapian saannin mahdollistumisen niin Helsingissä kuin Suomessa. Kunnallispoliitikkona katsoisin todella tärkeäksi tehtäväkseni tuoda, edistää ja uudelleen rakentaa mielenterveyden palveluita niin, että ne olisivat tavoitettavissa silloin kun niitä tarvitaan ja sellaisessa muodossa missä niitä kulloinkin tarvitaan. Joo tää onkin hyvä kysymys ja tähän voisi spekuloida montakin ratkaisua tuon palkkauksen ja tuen ohjautumisen osalta. Se on asia, jolle löytyy ratkaisut kun itse prosessi on muovautunut. Nyt ei tietenkään voida olettaa, että näin iso asia saadaan ratkaistua kerta luontoisella uudistuksella, vaan se on tehtävä askel kerrallaan.
Lähteet:
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Terapiatakuu
-https://mieli.fi/fi/mielenterveysseura/organisaatio-ja-toiminta/strategia/mit%C3%A4-mielenterveys
-https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet/psykoterapeuttikoulutuksen_uudistuminen
- https://asiointi.kela.fi/palvelutuottajarekisteri/alku/haku.faces
-https://pro.minduu.fi/wp-content/uploads/2019/06/Psykoterapian_tilanne_2019_raportti_jaettu.pdf
-https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26519/Selosteita74.pdf?sequence=2&isAllowed=y
#mielenterveys #psyyke #mieli #henkilökohtainen #psykoterapia #terapeutti #terapiatakuu #psykososiaalinen #palvelut #ostopalvelut #hyvinvointitakuu #tasapaino
mielenterveys on pääasia :-)
Ymmärryksemme mielenterveydestä?
Tämä aihepiiri on itselleni erittäin lähellä sydäntä ja mieltä. Olen tässä asiassa kokemusasiantuntija ja olen vuosien varrella ohjannut ja seurannut lähietäisyydeltä useita ihmisiä ja heidän suoraan sanottuna,“taisteluaan” parempaa tulevaisuutta kohden.
Kun puhutaan mielenterveydestä ollaan jännän äärellä! Kallonkutistaja, shrinkki tai hullujen huone kaikuvat kollektiivisessa mielessämme kolkkoina sanoina kuin kellokosken parantolan käytävällä lobotomian uhrin ulina.
WHO:n määritelmän (2013) mukaan "mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Mielenterveyteen kuuluva osaaminen on esimerkiksi tunne- ja tietoisuustaitoja, elämänhallintataitoja sekä vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja.”
Viime vuosina mediassakin on tullut esille mielenterveyspalveluiden tola. Keskustelun sävy on vähintäänkin kriittistä eikä syyttä! Viimeisimpänä kansalaisaloitteen myötä noussut kohu psykoterapeuttien koulutuksesta.
"Psykoterapeutiksi kouluttautuminen maksaa noin 20 000–60 000 euroa. Kulutuksen maksuttomuutta ajavaa kansalaisaloitetta perustellaan muun muassa tasa-arvoisemmalla koulutukseen pääsyllä, psykoterapeuttipulalla ja hoitoon pääsyn hankaluudella." - HS 17.1.21
Olemme alkaneet herätä terpian tarpeeseemme vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja terapiaa saavien määrä onkin lisääntynyt 2010-2020 välillä noin 35000 kävijälläja tämä pelkästään Kelan tukemassa terapiassa. Yksityisesti tuotettu terapiasektori jää kokonaan uupumaan tilastoista, joten ainut luotettava tietolähde on tässä kela.
Oikeastaan voisi jopa sanoa ettei meillä oikeastaan ole kunnallisen palvelun piirissä mielenterveyspalveluita - ainoastaan mielensairauspalveluita. Kunnallisella puolella tarjottava palvelukattaus kun sisältää lähinnä psykologi- ja psykiatrianpalvelut, ja näillä kummallakaan ei ole mitään tekemistä kuntouttavan ja kestäviä tuloksia luovan terapian kanssa. On totta, että järjestelmämme sentään tunnistaa asian ja sitä varten onkin kehitetty KELAn korvaama kuntoutuspsykoterapia. Mahtavaa. “Psykoterapian suuri tarve ja heikko saatavuus on tunnistettu enenevissä määrin. Kansaneläkelaitoksen mukaan kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrä on kaksinkartaistunut 2010-luvulla. Vuonna 2010 kuntoutuspsykoterapiaa sai 15 757 henkeä kun vuonna 2017 luku oli jo 36 654 kuntoutujaa.” Lähde: https://pro.minduu.fi/wp-content/uploads/2019/06/Psykoterapian_tilanne_2019_raportti_jaettu.pdf
Kelan mukaan julkisen terveydenhuollon kustantaman psykoterapian osuus kaikista terapiassa käyvistä on 8%. Näin ollen hajallaan monissa lähteissä olevaa tilastotietoa saa tonkia monesta osoitteesta ja rikkonaisesti. Lyhyen laskutoimituksen myötä raaka arvio terapian tarpeessa olevista kansalaisista on kuitenkin puolen miljoonan paikkeilla.
Kaiken lisäksi osa tiedosta on vanhaa ja tuskin enää tämän päivän tasolla.
Terapeutti - ihmeidentekijä vai?
Vuonna 2010 sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa hoitavan Valviran rekisterissä oli noin 5 600 psykoterapeuttia, ja vuonna 2015 määrä oli jo yli 7 600 - eikä uudempaa tietoa ole edes saatavilla.
Teinpä testin - menin Kelan sivulle ja etsin heidän hakukoneella Helsingistä itselleni kuvitteellista terapeuttia. Aikuisten psykoterapia haulla järjestelmästä löytyy 2133 terapeuttia. En kuitenkaan löydä mitään tietoa siitä kuinka paljon esimerkiksi terapiassa kävijöitä on Helsingissä. Kuitenkin voidaan laskea, että valtakunnallisella tasolla tilanne on jokseenkin tämä. Tehdäänpä
NOPEA laskutoimitus - Jos kelan asiakkaita on 36 654, joka on 8%koko asiakasmäärästä on valtakunnallinen luku 458 175. Kun tämä jaetaan viimeisimmän terapeuttien määrällä 7 600 näyttäisi, että jokaisella Suomen terapeutilla on noin 60 asiakasta kuukaudessa. Tämä siis tarkoittaa, että Suomen kaikki terpeutit tekevät täysipäiväsesti työtä. Herää kysymys voiko tällaisella asiakasmäärällä enää taata laadukasta ja kestävää terapiaa.
Terapian rakenne?
Selvennettäköön, että jokaiselta terveysasemalta löytyy psykologi. Vaikka Psykologi on ihmisen mielen, käyttäytymisen, tunne-elämän ja ajattelun asiantuntija sekä psykologiatiedettä harjoittava terveydenhuollon laillistettu ammattihenkilö, hän ei kuitenkaan terapioi asiakasta eikä syvenny istunnoissaan hänen historiaan muuten kuin kevyesti niin sanotussa kartoitusvaiheessa. Kun ihminen kokee äkillisen psyykkisen romahduksen tai vaatii nopeaa puuttumista elämäänsä psyykkisin perustein - on edessä nopeasti psykiatri.
Psykiatri eli psykiatrian erikoislääkäri on lääkäri, joka on kouluttautunut tutkimaan, arvioimaan ja hoitamaan mielenterveyden häiriöitä - hän on siis lääkäri, joka lähestyy asiakasta mielensairauksien kartoituksen ja mahdollisen lääkityksen näkökulmasta. Varsinaista terapiaa ei kummassakaan tapauksessa tavoiteta.
Perusprosessi Kelan tukemaan kuntouttavaan psykoterapiaan hakeuduttaessa on poikkeuksetta sama. Itselläni b-lausunnon saanti ja sitä vastaan myönnetty kelan tukema terapia oli jos voisi sanoa perinteinen. Neljännen lapsen syntymän myötä löysin jälleen kerran itseni melkoisen masentuneesta ja ahdistuneesta mielenmaisemasta. Olin jo aiemmin vastaavia kausia käynyt läpi, mutta tällä kertaa se oli niin voimakas, että otin sen neuvolassa puheeksi. Siitä sain ajan psykologille kahden viikon päähän. Siellä ensimmäistä kertaa uskaltauduin kertomaan asioista, joita en koskaan ollut ääneen sanonut muuta kuin huppelissa tärkeimmille ystäville.
Tämän jälkeen kului jälleen kaksi viikkoa ja pääsin seuraavaan vaiheeseen. Lääkärin konsultaatio ja lähete psykiatrian polille, jota ennen tietenkin käytiin valvotussa pissatestissä - pissaat purkkiin valvotuksi. Sitten taas odottelua muutama viikko ja psyka polille, josta muutaman käynnin jälkeen mieliala polin puolelle. Ensimmäinen todella pelottava ja ahdostava kokemus tämän kaiken lisäksi oli seuraava vaihe. Kolmikantakeskustelu - tai no se tuntui enemmän kuulustelulta. Siinä istuin kolmen täysin tuntemattoman ihmisen edessä ja koitit vakuuttaa tämän komitean siitä, että a. olet riittävän traumatisoitunut mutta b. Olet erittäin hyödyllinen osa yhteiskuntaa ja tällöin yhteiskunnan tuen arvoinen.
3kk asianmukainen hoito pohjaksi
Lopulta kolmikannan hyväksyvällä pään nyökäytyksellä asiakas siirtyy niin sanottuun 3kk tarkastelujaksoon, jota kuvataan Kelan sivuilla näin “mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kk asianmukaista hoitoa”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kerran viikossa tai mieluiten kahdessa viikossa käyt polin psykologin kanssa juttusilla. Tässä täytyy muistaa, että edelleenkään mitään varsinaista terapiointia ei tässä tapahdu, vaan psykologin tehtävänä on vain purkaa toisin sanoen kuunnella miten edellisestä tapaamiskerrasta kulunut aika on kulunut. Jos keskustelu ottaa liian syväluotaavia tai tunteisiin meneviä uomia se ohjataan äkkiä takaisin “päivän polttaviin aiheisiin”.
Tämän tarkastelu tai tarkkailujakson lopuksi on uusi kolmikanta idols keskustelu, jossa sitten luultavasti jakson aikana tehtyjen huomioiden ja kolmikannan näkemyksen mukaan tehdään b-lausunto, eli suositus Kelalle kuntouttavasta psykoterapiasta. Upeaa - olet jaksanut lukea näin pitkälle!! Koitappa kuvitella miltä tuntuu liikkua oman psyyken sietorajoilla ja jaksaa tällainen prosessi läpi! No mutta tämähän ei suinkaan ollut siis vielä tässä!
Kuolemanlaakso
Kun asiakas on sitten suoriutunut asiaan kuuluvasta Kelan byrokratiasta odotellaan vaan Kelan päätöstä. Tähän kuluu takuuvarmasti kuukausi jossei kaksi - kuten minulla. Kun vihdoin korvauspäätös saapuu ollaan jo pitkällä, muttei suinkaan terapiassa. Jos henkilö ei ole ennen käynyt terapiassa tulee hänen etsiä Kelan palvelusta itselleen terapeutti - joita tosiaan jo pelkästään Helsingissä on yli 2000. Voin kokemuksesta kertoa, että tässä vaiheessa jo epätasapainossa oleva ihminen on käytännössä henkinen raato, jolle jokainen kielteinen vastaus on todella isku ytimeen. Ja näitä hylkäämisiä on todella sitten edessä.
Minulla on onni, että olin käynyt yksityisesti samalla terpeutilla jo kymmenen vuoden ajan ja hänet oli juuri hvyäksytty Kelan tukemaksi terepeutiksi. Pääsin aloittamaan hänen kanssaan siis suoraan päätöksen saannin jälkeen. Mutkia matkaan tuli kuitenkin myöhemmin kun terapeutti muutti toiselle paikkakunnalle ja jäin vaille terapeuttia. Kului puolitoista vuotta ennen kuin löysin itselleni uuden terapeutin ja tätä varten jouduin käymään tsemppaamassa itseäni kunnallisen terveyskeskuspsykologin pakeilla useampaan kertaan. Näin ollen minulle myönnetty Kelan tuki, joka tarkastetaan vuosi kerrallaan ja jatkuu maksimissaan kolme vuotta, venyi lähes viiteen vuoteen kokonaisuudessaan.
Rehellisyyden nimissä, miellän itseni kykeneväksi ja aktiiviseksi osaksi tätä yhteiskuntaa ja silti tämä prosessi siihen hakeutuminen, siinä oleminen ja siitä eteneminen on ollut yksi nöyryyttävimmistä ja raskaimmista elämässäni. On hyvä että terapiaa on, mutta niillä, jotka todella sen tarpeessa ovat jäävät auttamattomasti sitä vaille prosessin raskauden ja mahdottomuuden takia.
Mistä terapiatakuussa on kyse?
Positiivisena asiana mainittakoon, että viimeisen kymmenen vuoden aikana mielenterveyden ja psyykeen ymmärryksen osalta on tapahtunut valtavaa edistymistä niin yhteiskunnallisella tasolla kuin ihan kansan keskustelun osalta ja asenteen osalta. Kun ajatellaan, että vielä vajaa sata vuotta sitten lähdettiin liikkeelle sillä, että naiset nyt vaan on hysteerisiä. Osa porukasta nyt vaan on vähälahjaisia ja lobotomia eli aivojen osittainen tuhoaminen on ratkaisu kaikkeen koen, että nyt nähtävissä olevat edistysaskeleet ja muutokset äärimmäisen positiivisia meidän jokaisen kannalta.
Positiivisia aloitteita on tehty juuri viime aikoina ja itse seison vakaasti mm. Terapiatakuun takana! Terapiatakuu on mielenterveysalan toimijoiden kansalaisaloite ja se ylitti 50 000 kannatusilmoituksen rajan 20.7.2019, ja aloite on edennyt eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen vireillepanijat ovat 30 mielenterveysjärjestön Mielenterveyspoolin keulahahmot.
Käytännössä aloitteen ehdottamat lakimuutokset toisivat psykoterapian ja muun psykososiaalisen hoidon osaksi perusterveydenhuollon palveluita. Lisäksi lakimuutokset nopeuttaisivat avun saamista siten, että psykososiaalinen hoito alkaisi kuukauden sisällä avun piiriin hakeutumisesta.
Terapiatakuu-aloitteen tavoitteena on, että psykososiaaliset hoitomenetelmät tuotaisiin perusterveydenhuollon piiriin ja oikea-aikaisesti saataville. Potilas saisi hoitoa, vaikka hänellä ei olisi taloudellista mahdollisuutta hakeutua yksityiseen psykoterapiaan, jonka keskimääräinen hinta 45 minuutin istunnolle on 95€. Potilas saisi ehdotetun lakimuutoksen myötä hoitoa myös silloin, kun hänelle ei voida myöntää Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden takia - Korvauksen yhtenä tärkeimpänä ehtona on, että tuen saanti edistää työssä tai koulutuksessa pysymistä.
Mikä ratkaisuksi?
Ensimmäisenä terapeuttien koulutus täytyy saada kuntoon, jotta tulevaisuudessa laadukkaan terapian saatavuus on taattu. Tällä hetkellä terapeutteja ei ole tarpeeksi ja mikäli palvelu tuotaisiin kerta rysäyksellä kaikkien saataville ei nykyinen terapeuttien määrä olisi riittävä.
Terapeuttien koulutuksen edes osittainen maksuttomuus takaisi sen ettei koulutukseen hakeutuisi ainoastaan ne, joilla siihen on varaa - vaan ne kenelle tuon tyyppisen työn tekeminen on kutsumus. Nyt niin koulutus, kuin terapiassa käynti on eriarvoistunut. Terapeutiksi ja terapiaan hakeutuu ne kellä siihen on varaa ja tuen (b-lausunnon ja Kelan puollon kuntouttavasta psykoterapiassa) ne, ketkä ovat yhteiskunnan näkökulmasta "sen arvoisia".
Näen niin, että ratkaisu löytyy siitä miten terapiapalveluiden ja terveydenhuollon välille saadaan silta. Isoin ja vaikein osa tällä hetkellä on terapiaan pääsyn prosessissa se kuilu, joka on edellä mainittujen vaiheiden välissä.
Jo pelkästään se, että kunnallisen terveyspalveluiden "sisään" saataisiin suppea määrä psykoterapeutin koulutuksen omaavia ammattilaisia, joiden tehtävänä olisi tehdä asiallinen arvio tarvittavan terapian määrästä ja laadusta jonkinlaisen kartoituksen kautta ja myös "saattaa" asiakas alkuun edelleen yksityisellä kentällä toimivan terapeutin kanssa.
Tarkoitan tässä sitä, että ainakaan alkuun nykyistä "systeemiä" ei lähdettäisi muuttamaan_ vaan ainoastaan muuntamaan niiltä osa-alueilta, jotka asiakkaan näkökulmasta toimivat heikoiten. Terapian alkutaipaleella rinnalla kulkisi terapiavalmentaja tai "agentti",joka tekisi tarkan kartoituksen apua tarvitsevan tilasta toisi tämä asiakkaalle tunteen, että on autettavana eikä tarkasteltavana siihen onko "kelpoinen" terapiaan.
Haluaisin nähdä monipuolisen ja laadukkaan terapian saannin mahdollistumisen niin Helsingissä kuin Suomessa. Kunnallispoliitikkona katsoisin todella tärkeäksi tehtäväkseni tuoda, edistää ja uudelleen rakentaa mielenterveyden palveluita niin, että ne olisivat tavoitettavissa silloin kun niitä tarvitaan ja sellaisessa muodossa missä niitä kulloinkin tarvitaan. Joo tää onkin hyvä kysymys ja tähän voisi spekuloida montakin ratkaisua tuon palkkauksen ja tuen ohjautumisen osalta. Se on asia, jolle löytyy ratkaisut kun itse prosessi on muovautunut. Nyt ei tietenkään voida olettaa, että näin iso asia saadaan ratkaistua kerta luontoisella uudistuksella, vaan se on tehtävä askel kerrallaan.
Lähteet:
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Terapiatakuu
-https://mieli.fi/fi/mielenterveysseura/organisaatio-ja-toiminta/strategia/mit%C3%A4-mielenterveys
-https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet/psykoterapeuttikoulutuksen_uudistuminen
- https://asiointi.kela.fi/palvelutuottajarekisteri/alku/haku.faces
-https://pro.minduu.fi/wp-content/uploads/2019/06/Psykoterapian_tilanne_2019_raportti_jaettu.pdf
-https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26519/Selosteita74.pdf?sequence=2&isAllowed=y
#mielenterveys #psyyke #mieli #henkilökohtainen #psykoterapia #terapeutti #terapiatakuu #psykososiaalinen #palvelut #ostopalvelut #hyvinvointitakuu #tasapaino
