PIENYRITTÄJÄT KUNTAPOLITIIKAN KESKIÖÖN
Helsingissä 80 prosenttia yrityksistä ilmoittavat päätoimialakseen palvelun. 13% yrittäjistä toimivat kaupan alalla. Yhdessä nämä muodostavat enemmistön toimijoista, joiden etuja tulee ohjata ja kehittää. Perinteiset käsityö- ja palvelualojen pienyrittäjät tuottavat kuntaan tärkeitä ihmistä lähellä olevia päivittäispalveluita. Niiden säilyttämisestä ja turvaamisesta pitää tehdä selvät toimenpiteet ja tavoitteet etenkin nyt, kun suuret monikansallisen ketjut rynnivät maahan. Olen ollut 13 vuotta yrittäjänä kiertotalouteen pohjaavassa tekstiili- ja muotialan pioneeriyrityksessä, minkä myötä tunnen alan haasteet ja mahdollisuudet hyvin. Mikro- ja pk-yrityksien innovaatioissa ja uudenlaisessa systeemisessä ajattelussa on suuret mahdollisuudet yhteiskuntamme ja Helsingin hyvinvoinnin edistäjiksi.
Menestyminen opinnoissa ei tarkoita menestystä uralla
Aloittaessani yrittäjänä olin täynnä unelmia ja mahdollisuuksia. Olin ollut kotona kahden ensimmäisen lapsen kanssa muutaman vuoden ja vaikka olin kouluttautunut alalle loistavin tuloksin, olivat näkymät työn saantiin heikot. Koin, että ainoa mahdollisuuteni hyödyntää osaamistani oli luoda toimenkuvani yrittäjyyden kautta.
Aloitin tekstiilien ja ompelun parissa vain 9-vuotiaana - tai jo oikeastaan sitä ennen, mutta virallisesti sain ompelukoneen käyttööni vasta tuolloin. Sen jälkeen kone ei ole koskaan kirjoituspöydältä poistunutkaan. Yrittäjyys ei tuntunut vieraalta, olihan äitini toiminut toiminimellä parturi-kampaajana lähes koko elämäni. Olen kasvanut sekä Helsingissä että Porvoon maalaiskunnassa, joten kumpainenkin elämäntapa on tuttua. Alkuosan elämästäni kahdeksankymmentäluvulla vietin Pohjois- ja Itä-Helsingissä, sen jälkeen asuin pidemmän jakson Kerkkoolla Uudenmaan perällä, ja myöhemmin elämässäni olen seilannut ympäri ja ämpäri Suomea ja Etelä-Ranskaa. En voi sanoa, että olisin valinnut yrittäjyyden, vaan koen, että se valikoi minut enkä muuta enää nähnytkään.
Olin yrittäjyyspolkuni alussa jo jonkin sortin alan pitkän linjan ammattilainen, ja kymmenen vuoden aikana kertyneet kokemukset olivat ohjanneet minua ainoastaan siihen suuntaan, että jotain pitäisi päästä muuttamaan isommassa mittakaavassa. Koin, että voisin tehdä sen ainoastaan yrittäjyyden kautta, että voisin tehdä jotain oman arvomaailmani ja kokemukseni pohjalta,juuri kuten itse näen. En tiedä koenko enää melkein 14 vuoden yrittäjyyden jälkeen näin, mutta paljon on yritetty ja tätä yrittänyttä todella on laitettu. Yrittäjyys on ristiriitainen ja haastava alue, jota ei suinkaan huojenna se seikka, että pienyrittäjät ja pk-yrittäjät, saati sitten suuremmat yritykset, asetetaan samalle linjalle ja samaan kuppikuntaan, vaikka tämä ei voisi olla kauempana totuudesta.
Yritys ja yrittäjä - meitä on moneksi
Suurin osa suomalaisesta yrityskannasta on pienyrittäjiä ja näin on myös omassa kunnassani Helsingissä. Helsingin noin 46 000 pienyritystä työllisti yli 116 000 henkeä vuonna 2018 kun taas keskisuurten yritysten (50–249 työntekijää) osuus pääkaupungin yrityskannasta oli alle kaksi prosenttia. Lähes 80% yrityksistä jää liikevaihtotasoltaan alle miljoonan euron. Pienyritysten ja niiden takana olevien yrittäjien tapa tuottaa ja johtaa liiketoimintaa poikkeaa usein suuresti niistä yleisistä näkemyksistä jotka ovat lähtöisin suuryrityksistä, eivätkä millään tavalla vastaa sitä todellisuutta missä suurin osa yrittäjistä Suomessa elää. Silti vaikuttaa siltä, että enemmistö poliittisista päätöksistä tehdään suuryritysten toiveita kuunnellen.
Esimerkiksi Helsingissä 80 prosenttia yrityksistä ilmoittavat päätoimialakseen palvelun. Vain 13% yrittäjistä toimivat kaupan alalla. Yhdessä nämä muodostavat enemmistön toimijoista, joiden etuja tulee ohjata ja kehittää. Perinteiset käsityö- ja palvelualojen pienyrittäjät tuottavat kuntaan tärkeitä ihmistä lähellä olevia päivittäispalveluita. Niiden säilyttämisestä ja turvaamisesta suurempien ja suurten monikansallisten ketjujen maahan rynniessä pitäisi tehdä selvät toimenpiteet ja tavoitteet.
Pioneerius vaatii rohkeutta
On varmasti hyvinkin toimialasta riippuvaa millaisia ongelmia yrittäjä kohtaa. Itselläni yrittäjyyteen liittyvät haasteet ovat olleet melko yksinkertaisia ja selkeästi omaan toimialaan liittyviä. Tekstiili- ja muotiala on ja sen rakenne on ollut melkoisessa turbulenssissa jo kahdeksankymmentäluvun lopun jälkeisistä ajoista. Ennen suuri 40 000 työntekijän teollisuudenala on supistunut vain kymmenekseen menneestä loisteestaan. Yrityksessäni Remake EkoDesignissa haasteellisuutta ei suinkaan ole vähentänyt se, että toimintaperiaatteistamme johtuen olemme lähteneet rohkeasti kehittämään alaamme monella tavalla. Valitettavasti en edelleenkään koe, että tekstiilien korjaaminen ja uusiotuottaminen olisivat edenneet merkittävästi niin tuotannollisesti kuin liiketoiminnallisestikaan.
Olen siis huono esimerkki perinteisestä yrittäjyydestä, mutta loistava esimerkki edelläkävijäyrittäjästä, jonka on ollut pakko edetä huolimatta siitä, miten asiat on ennen tehty tai miten ne kuuluisi tehdä. Oma näkemys on ollut pakko kehittää rohkeasti, ja omaa ammattitaitoa on kehitetty piittaamatta sen synnyttämistä lisäkustannuksista.
Ylpeästi pienyrittäjä
Olemme vuosien aikana olleet yrityksemme kanssa mukana monessa trendissä ja esiin nostojen määrä mediassa, varsinkin ensimmäisen neljän vuoden aikana, oli lähestulkoon kuukausittainen vakio. Yrittäjyystaipaleemme alussa meillä kävi onni ja kohtalo tuli peliin. Tulimme kentälle juuri oikeaan aikaan ja oikealla asialla, joka vaati esiin tulemistaan. Silti, vaikka olemme saavuttaneet toimintaamme nähden melkoisen tunnettuuden ja maineenkin on yrittämiseen liittynyt vuosien varrella häpeää moneen otteeseen ja aiheeseen. Ensinnäkin olemme aina olleet pienyritys. Ensimmäisten viiden vuoden kovan buustin kautta olimme askeleen päässä niin sanotusta kasvuyrityksestä, vaan unelmaksi se jäi. Emme koskaan saavuttaneet sellaista kasvua kuin yrityksiltä tunnutaan odottavan. Yrityksen menestymisestä puhuttaessa osakkaiden määrä, pääoma, tase, työntekijöiden määrä ja liikevaihdon nosto tuntuvat olevan ainoat mittarit sille onko yrittämisessä järkeä, vaikka yritys voi menestyä ja olla arvokas myös ilman jatkuvaa kasvun odotusta.
Olen todella iloinen juuri tehdystä ALV raja uudistuksesta, jossa yritysten liikevaihto minimirajaa on maksettu alv-velvollisuuden osalta. Alv-velvollisuuden alaraja on tähän saakka ollut 10 000 euroa. Yritys, jonka liikevaihto on vuodessa alle 10 000 euroa on siis voinut myydä tuotteitaan ja palvelujaan verottomasti, eli sen ei tarvitse periä asiakkailtaan arvonlisäveroa. Nyt rajaa kuitenkin nostettiin 15 000 € mikä on monelle pienyrittäjälle suuri kädenojennus omaan toimeentuloon nähden. Tiedän, että tuo 5k summa vaikuttaa täysin mitättömältä, mutta voin taata, että näin ei todellakaan monen kohdalla ole!
Miksi valitsin yhdeksi teemaksi yrittäjyyden?
Näen, että pienyrittäjillä on yhteiskunnalle ja Helsingille paljon annettavaa, ja erilaisten yhteistyö- ja synergia-kuvioiden kautta voisimme parantaa niiden toimintamahdollisuuksia monellakin tapaa. Mikro- ja pk-yrityksissä vallitsee usein innovatiivinen ja uudenlainen systeeminen ajattelu. Aloittaessani vasemmiston riveistä kampanjaani, huomasimme tiimin kanssa melko nopeasti kuinka selkeästi yritys- ja elinkeinoelämään liittyvä toiminta on painottunut keskusta- ja oikeisto painotteiseen näkökulmaan, joka on valitettavan suuryrityslähtöinen. Näin koen tärkeäksi profiloitua uuden sukupolven rohkeaksi Vasemmistolaiseksi poliitikoksi, jonka näkemys ja tulokulma on selkeästi pienyrittäjä taustaan pohjaava.
#yrittäjyys #helsinginyrittäjät #pienyrittäjä #palvelut #monipuolinenkapunki #yrityskulttuuri
Lähteet:
https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/21887_pk-baro_syksy-2020_helsinki_info_v2.pdf
https://elinkeinothelsingissa.fi/fi/tem_kuukausitilasto
https://elinkeinothelsingissa.fi/fi/yrittajat
https://elinkeinothelsingissa.fi/fi/tyottomyys
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/helsingin-toimistotilojen-vuokrat-nousivat-viime-vuonna-8-2-kovin-kysynta-tiloista-jotka-ovat-500-metrin-paassa-rautatieasemasta/e0c75a28-a3f5-3119-9865-cf55163c83d3
Helsingissä 80 prosenttia yrityksistä ilmoittavat päätoimialakseen palvelun. 13% yrittäjistä toimivat kaupan alalla. Yhdessä nämä muodostavat enemmistön toimijoista, joiden etuja tulee ohjata ja kehittää. Perinteiset käsityö- ja palvelualojen pienyrittäjät tuottavat kuntaan tärkeitä ihmistä lähellä olevia päivittäispalveluita. Niiden säilyttämisestä ja turvaamisesta pitää tehdä selvät toimenpiteet ja tavoitteet etenkin nyt, kun suuret monikansallisen ketjut rynnivät maahan. Olen ollut 13 vuotta yrittäjänä kiertotalouteen pohjaavassa tekstiili- ja muotialan pioneeriyrityksessä, minkä myötä tunnen alan haasteet ja mahdollisuudet hyvin. Mikro- ja pk-yrityksien innovaatioissa ja uudenlaisessa systeemisessä ajattelussa on suuret mahdollisuudet yhteiskuntamme ja Helsingin hyvinvoinnin edistäjiksi.
Menestyminen opinnoissa ei tarkoita menestystä uralla
Aloittaessani yrittäjänä olin täynnä unelmia ja mahdollisuuksia. Olin ollut kotona kahden ensimmäisen lapsen kanssa muutaman vuoden ja vaikka olin kouluttautunut alalle loistavin tuloksin, olivat näkymät työn saantiin heikot. Koin, että ainoa mahdollisuuteni hyödyntää osaamistani oli luoda toimenkuvani yrittäjyyden kautta.
Aloitin tekstiilien ja ompelun parissa vain 9-vuotiaana - tai jo oikeastaan sitä ennen, mutta virallisesti sain ompelukoneen käyttööni vasta tuolloin. Sen jälkeen kone ei ole koskaan kirjoituspöydältä poistunutkaan. Yrittäjyys ei tuntunut vieraalta, olihan äitini toiminut toiminimellä parturi-kampaajana lähes koko elämäni. Olen kasvanut sekä Helsingissä että Porvoon maalaiskunnassa, joten kumpainenkin elämäntapa on tuttua. Alkuosan elämästäni kahdeksankymmentäluvulla vietin Pohjois- ja Itä-Helsingissä, sen jälkeen asuin pidemmän jakson Kerkkoolla Uudenmaan perällä, ja myöhemmin elämässäni olen seilannut ympäri ja ämpäri Suomea ja Etelä-Ranskaa. En voi sanoa, että olisin valinnut yrittäjyyden, vaan koen, että se valikoi minut enkä muuta enää nähnytkään.
Olin yrittäjyyspolkuni alussa jo jonkin sortin alan pitkän linjan ammattilainen, ja kymmenen vuoden aikana kertyneet kokemukset olivat ohjanneet minua ainoastaan siihen suuntaan, että jotain pitäisi päästä muuttamaan isommassa mittakaavassa. Koin, että voisin tehdä sen ainoastaan yrittäjyyden kautta, että voisin tehdä jotain oman arvomaailmani ja kokemukseni pohjalta,juuri kuten itse näen. En tiedä koenko enää melkein 14 vuoden yrittäjyyden jälkeen näin, mutta paljon on yritetty ja tätä yrittänyttä todella on laitettu. Yrittäjyys on ristiriitainen ja haastava alue, jota ei suinkaan huojenna se seikka, että pienyrittäjät ja pk-yrittäjät, saati sitten suuremmat yritykset, asetetaan samalle linjalle ja samaan kuppikuntaan, vaikka tämä ei voisi olla kauempana totuudesta.
Yritys ja yrittäjä - meitä on moneksi
Suurin osa suomalaisesta yrityskannasta on pienyrittäjiä ja näin on myös omassa kunnassani Helsingissä. Helsingin noin 46 000 pienyritystä työllisti yli 116 000 henkeä vuonna 2018 kun taas keskisuurten yritysten (50–249 työntekijää) osuus pääkaupungin yrityskannasta oli alle kaksi prosenttia. Lähes 80% yrityksistä jää liikevaihtotasoltaan alle miljoonan euron. Pienyritysten ja niiden takana olevien yrittäjien tapa tuottaa ja johtaa liiketoimintaa poikkeaa usein suuresti niistä yleisistä näkemyksistä jotka ovat lähtöisin suuryrityksistä, eivätkä millään tavalla vastaa sitä todellisuutta missä suurin osa yrittäjistä Suomessa elää. Silti vaikuttaa siltä, että enemmistö poliittisista päätöksistä tehdään suuryritysten toiveita kuunnellen.
Esimerkiksi Helsingissä 80 prosenttia yrityksistä ilmoittavat päätoimialakseen palvelun. Vain 13% yrittäjistä toimivat kaupan alalla. Yhdessä nämä muodostavat enemmistön toimijoista, joiden etuja tulee ohjata ja kehittää. Perinteiset käsityö- ja palvelualojen pienyrittäjät tuottavat kuntaan tärkeitä ihmistä lähellä olevia päivittäispalveluita. Niiden säilyttämisestä ja turvaamisesta suurempien ja suurten monikansallisten ketjujen maahan rynniessä pitäisi tehdä selvät toimenpiteet ja tavoitteet.
Pioneerius vaatii rohkeutta
On varmasti hyvinkin toimialasta riippuvaa millaisia ongelmia yrittäjä kohtaa. Itselläni yrittäjyyteen liittyvät haasteet ovat olleet melko yksinkertaisia ja selkeästi omaan toimialaan liittyviä. Tekstiili- ja muotiala on ja sen rakenne on ollut melkoisessa turbulenssissa jo kahdeksankymmentäluvun lopun jälkeisistä ajoista. Ennen suuri 40 000 työntekijän teollisuudenala on supistunut vain kymmenekseen menneestä loisteestaan. Yrityksessäni Remake EkoDesignissa haasteellisuutta ei suinkaan ole vähentänyt se, että toimintaperiaatteistamme johtuen olemme lähteneet rohkeasti kehittämään alaamme monella tavalla. Valitettavasti en edelleenkään koe, että tekstiilien korjaaminen ja uusiotuottaminen olisivat edenneet merkittävästi niin tuotannollisesti kuin liiketoiminnallisestikaan.
Olen siis huono esimerkki perinteisestä yrittäjyydestä, mutta loistava esimerkki edelläkävijäyrittäjästä, jonka on ollut pakko edetä huolimatta siitä, miten asiat on ennen tehty tai miten ne kuuluisi tehdä. Oma näkemys on ollut pakko kehittää rohkeasti, ja omaa ammattitaitoa on kehitetty piittaamatta sen synnyttämistä lisäkustannuksista.
Ylpeästi pienyrittäjä
Olemme vuosien aikana olleet yrityksemme kanssa mukana monessa trendissä ja esiin nostojen määrä mediassa, varsinkin ensimmäisen neljän vuoden aikana, oli lähestulkoon kuukausittainen vakio. Yrittäjyystaipaleemme alussa meillä kävi onni ja kohtalo tuli peliin. Tulimme kentälle juuri oikeaan aikaan ja oikealla asialla, joka vaati esiin tulemistaan. Silti, vaikka olemme saavuttaneet toimintaamme nähden melkoisen tunnettuuden ja maineenkin on yrittämiseen liittynyt vuosien varrella häpeää moneen otteeseen ja aiheeseen. Ensinnäkin olemme aina olleet pienyritys. Ensimmäisten viiden vuoden kovan buustin kautta olimme askeleen päässä niin sanotusta kasvuyrityksestä, vaan unelmaksi se jäi. Emme koskaan saavuttaneet sellaista kasvua kuin yrityksiltä tunnutaan odottavan. Yrityksen menestymisestä puhuttaessa osakkaiden määrä, pääoma, tase, työntekijöiden määrä ja liikevaihdon nosto tuntuvat olevan ainoat mittarit sille onko yrittämisessä järkeä, vaikka yritys voi menestyä ja olla arvokas myös ilman jatkuvaa kasvun odotusta.
Olen todella iloinen juuri tehdystä ALV raja uudistuksesta, jossa yritysten liikevaihto minimirajaa on maksettu alv-velvollisuuden osalta. Alv-velvollisuuden alaraja on tähän saakka ollut 10 000 euroa. Yritys, jonka liikevaihto on vuodessa alle 10 000 euroa on siis voinut myydä tuotteitaan ja palvelujaan verottomasti, eli sen ei tarvitse periä asiakkailtaan arvonlisäveroa. Nyt rajaa kuitenkin nostettiin 15 000 € mikä on monelle pienyrittäjälle suuri kädenojennus omaan toimeentuloon nähden. Tiedän, että tuo 5k summa vaikuttaa täysin mitättömältä, mutta voin taata, että näin ei todellakaan monen kohdalla ole!
Miksi valitsin yhdeksi teemaksi yrittäjyyden?
Näen, että pienyrittäjillä on yhteiskunnalle ja Helsingille paljon annettavaa, ja erilaisten yhteistyö- ja synergia-kuvioiden kautta voisimme parantaa niiden toimintamahdollisuuksia monellakin tapaa. Mikro- ja pk-yrityksissä vallitsee usein innovatiivinen ja uudenlainen systeeminen ajattelu. Aloittaessani vasemmiston riveistä kampanjaani, huomasimme tiimin kanssa melko nopeasti kuinka selkeästi yritys- ja elinkeinoelämään liittyvä toiminta on painottunut keskusta- ja oikeisto painotteiseen näkökulmaan, joka on valitettavan suuryrityslähtöinen. Näin koen tärkeäksi profiloitua uuden sukupolven rohkeaksi Vasemmistolaiseksi poliitikoksi, jonka näkemys ja tulokulma on selkeästi pienyrittäjä taustaan pohjaava.
#yrittäjyys #helsinginyrittäjät #pienyrittäjä #palvelut #monipuolinenkapunki #yrityskulttuuri
Lähteet:
https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/21887_pk-baro_syksy-2020_helsinki_info_v2.pdf
https://elinkeinothelsingissa.fi/fi/tem_kuukausitilasto
https://elinkeinothelsingissa.fi/fi/yrittajat
https://elinkeinothelsingissa.fi/fi/tyottomyys
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/helsingin-toimistotilojen-vuokrat-nousivat-viime-vuonna-8-2-kovin-kysynta-tiloista-jotka-ovat-500-metrin-paassa-rautatieasemasta/e0c75a28-a3f5-3119-9865-cf55163c83d3
