PERUSTULOLLA PERUSTURVAA ELÄMÄÄN JA YRITTÄMISEEN Kannatan perustuloa. Perustulo selkeyttäisi suomalaista sosiaaliturvaa, ja vaikka perustulo ei kaikissa tilanteissa poistaisi muun sosiaaliturvan tai tuen tarvetta, sillä voitaisiin huojentaa tuntuvasti sosiaalijärjestelmän raskasta byrokratiaa ja kuluja. Entäpä jos sen lisäksi perustuloon siirtyminen johtaisi myös siihen, että kansallinen yhteenkuuluvuuden tunteemme paranisi ja yksilötasolla koettu merkityksellisyyden kokemus vapauttaisi meidät kokemaan valtion meille takaamaa perusturvallisuutta? Voimavaramme vapautuisivat siihen, että lähtisimme etsimään toiminnan kautta omaa merkityksellistä osaamme tässä yhteiskunnassamme. Sanokaa vaan, että olen idealisti - sillä olen siitä myös ylpeä.
Perustulo ei ole mikään uusi keksintö ja on sääli, ettei sitä ole otettu juurikaan käyttöön niin Suomessa kuin muuallakaan maailmassa. Itse näen, että sillä on kansantalouteen paljonkin annettavaa sen perusturvallisuuden tunnetta vahvistavan ominaisuutensa takia. Oma tulokulmani lähes kaikkiin asioihin liittyy ihmisen psyykkeeseen ja siihen miten hän kokee olevansa osa toiminnallista yhteiskuntaa. Yhteiskunnasta eriytyminen ja syrjäytyminen tuskin on kenenkään toivelistalla.
Perustulokokeilu ja aloitteet perustulosta Rakkaalla lapsella on monta nimeä perustulo, kansalaistulo, kansalaispalkka, yhteiskunnallinen tai sosiaalinen osinko tai negatiivinen tulovero, ja kaikki ovat vähintään jokseenkin erilaisia malleja. Ensimmäiset ajatuksen kansalaiselle kuuluvasta perustulosta esitteli Thomas Paine ja vieläpä jo aika kauan aikaa sitten 1700-luvun lopulla. Paine ei suinkaan ollut mikään turha idealisti vaan oli mm. perustamassa Yhdysvaltoja. Erilaisia sosiaalisen tai kansallisen osingon ajatuksia on sittemmin esitetty pitkin 1800- ja 1900-lukua eri taloustieteilijöiden ja sosiologien kirjoituksissa. Perustulomallista kuitenkin pisimmälle viedyn ehdotuksen teki Isossa-Britanniassa liberaalipoliitikko Juliet Rhys-Williams vuonna 1943. Ehdotus jäi kuitenkin toteuttamatta, kun brittiläinen sosiaaliturvajärjestelmä rakennettiin William Beveridgen ideoiden pohjalta syy- ja ansioperustaiseksi. - lähde Wikipedia Itseäni asiaan perehtyessä jäi kutkuttamaan ajatus nk. yhteiskunnallisesta osingosta, joka on perustulosta käytetty termi. Se viittaa siihen, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada osuutensa yhteiskuntamme aiempien sukupolvien työllä kootusta kansallisomaisuudesta ja tuottavuuden kasvusta.
Mitä perustulolla tavoitellaan ja mitkä sen hyödyt ovat Perustulolla tavoitellaan yhteiskunnallista tilaa jossa jokaisen yhteiskunnan jäsenen perustavaa laatua oleva toimeentulo olisi taattu ja toisaalta jokseenkin automatisoitu. Perustulolla selkeytettäisiin suomalaista sosiaaliturvaa. Vaikka perustulo ei kaikissa tilanteissa poistaisi muun sosiaaliturvan tai tuen tarvetta, sillä voitaisiin huojentaa tuntuvasti sosiaalijärjestelmän raskasta byrokratiaa ja kuluja. Haluaisin myös uskoa, että takaamalla kaikille kansalaisille samanarvoisen perustulon ns. väärinkäytösten ja junailujen määrä vähenisi. Tässä päästään itselleni tärkeimpään perustulon puoltoperusteeseen. En ole mikään ekonomisti - en todellakaan, mutta jos jotain ymmärrän, niin sitä miten ihmisen psyyke rakentuu. Toisin sanoen ymmärrän sen miksi ja minkälaisiksi yksilön ajatus- ja toimintamallit rakentuvat, ja miten ne heijastuvat hänen toimintaansa yhteiskuntamme osana. Perustuloa puoltavista kommenteista mieleisin itselleni on se, että perustulon käyttöönotto kasvattaisi sosiaalista koheesiota. Tällä tarkoitetaan prosessia, joka mittaa ihmisjoukon (kuten kansalaisten) yhteenkuuluvuuden tunnetta, sen muotoa ja syvyyttä. Mitä jos saavuttaisimme perustulon käyttöönoton kautta ns. eheyttävän sosiaalisen koheesion? Jospa tämä monitahoinen prosessi johtaakin siihen, että kansallinen yhteenkuuluvuuden tunteemme paranisi ja yksilötasolla koettu merkityksellisyyden kokemus vapauttaisi meidät kokemaan valtion meille takaamaa perusturvallisuutta, ja sitä kautta vapauttaisi voimavaramme siihen, että lähtisimme etsimään toiminnan kautta omaa merkityksellistä osaamme tässä yhteiskunnassamme. Sanokaa vaan, että olen idealisti - sillä olen siitä myös ylpeä. Pidän itse kausaalisesta ajattelutavasta, jossa kaikelle ilmentymälle, toisin sanoen seuraukselle, on olemassa syy. Jos esimerkiksi perustulokysymyksessä paneudutaan kaiken ytimessä oleviin teemoihin, etenkin sen väestön osan osalta, joka moisesta tuesta voisi eniten hyötyä, on ydinasia se, miten ihminen kokee itsensä osaksi yhteiskuntaa ja siitä johtuvan oman merkityksellisyyden kokemuksen. Jos ihmisen merkityksellisyyden kokemus on kärsinyt tai pahimmassa tapauksessa sitä ei koskaan ole kehittynyt, etsitään tämä kokemus keinolla millä hyvänsä, ja elämänpolkua viitoittaa nopeasti päihteiden täyttämä elämä ja sen lieveilmiöt. Jos tähän päälle yksilö kokee edes jonkinlaista syrjintää tai vieroksumista valtion eri toimielimien osalta, lukittuu polku siihen suuntaan mihin yksilö on sen määritellyt ja on varmaa, että henkilön näkemys yhteiskunnasta on negatiivinen.
Perustulossa on siis pohjimmiltaan kyse on kansan luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta suhteessa yhteiskuntaan ja myös sitä hallinnoivaan valtioon. Ja tätä ei saisi aliarvioida! Koira ei pure isäntää, joka kohtelee sitä hyvin. Ehkä vähän karkea verranto, mutta totta kuitenkin. Väittäisin, että perustuloa vastustavat tahot, samoin kuin esimerkiksi ruoka-apua kritisoivat henkilöt, eivät omaa kosketuspintaa siihen väestönosaan, joka tästä tuesta eniten hyötyisivät. Minä haluan nähdä Suomen, joka todella täyttää tehtävänsä tasa-arvoisuuden edelläkävijänä ja näen, että perustulo on todella suuri harppaus sitä kohden. Voimaan tullessaan perustulo osoittaisi valtiomme olevan kykeneväinen tekemään uusia, rohkeita ja innovatiivisia päätöksiä ja täytäntöönpanoja, joista muut valtiot ovat vain unelmoineet jo kirjaimellisesti vuosisatoja.
Kokemuksia perustulosta Suomen perustulokokeiluun osallistui 2 000 henkilöä. He kaikki saivat vastikkeettoman 560 euron kuukausittaisen työttömyyskorvauksen.Kokeilu toteutettiin vuosien 2017–2018 aikana. Itse seurasin tätä läheltä, sillä entinen yhtiökumppani ja yrityksemme toinen perustaja valittiin tähän satunnaisotannalla kasattuun porukkaan. Hän ei tässä kohtaa enää ollut yrityksemme toiminnassa mukana ja perustulo toi eteemme välittömiä mahdollisuuksia uudenlaiseen yhteistyöhön, johon myös tartuttiin. Entinen yhtiökumppanini päätti suoralta kädeltä perustaa toiminimen ja aloittaa sen kautta yritykseemme tulevien vaatteiden korjaustöiden tuottamisen alihankintana. Kaiken kaikkiaan tätä aikaa, etenkin kokeilun ensimmäistä vuotta, kuvaa innostus ja toimeliaisuus, jonkalaista hänen taustansa nähden en hänessä koko 25 vuoden tuntemisen aikana ole nähnyt.
Valitettavasti kokeilun toinen vuosi lähti käyntiin aktiviimallin saattelemana, joka vaikutti todella negatiivisesti myös tämän aktivoidun mentaliteettiin. Jos ihminen on kokenut negatiivisia kokemuksia tai olosuhteita, ja sen mahdollisesti tuottamien lieveilmiöitä, ei siitä seuranneet psyykkiset jäljet korjaannu kahdessa vuodessa, etenkin kun hallitus lyö aktiivimalliruoskalla jo toisena vuonna selkään. Tämä pätee myös niihin heikosti tai melko heikosti toimeentuleviin, jotka ovat olosuhteiden muutoksesta tai elämää kohdanneesta negatiivisesta tapahtumasta johtuen päätyneet heikentyneeseen asemaansa.
Valitettavasti painotus psyykkisen hyvinvoinnin sijaan kohdistui julkisessa keskustelussa ja mittaustuloksissa perustulokokeilun työllistämisvaikutuksiin, vaikka selkeästi kokeilu valaisi sitä, että vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin oli selkeästi nähtävissä ja mitattavissa. Perustulokokeilu kesti 24 kuukautta. Edellä mainittuun luottamuksen ja oman merkityksellisyyden kokemiseen yhteiskunnassa kuvaa hienosti tämä siteeraus “Perustuloa saaneet luottivat toisiin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin sekä omaan tulevaisuuteensa ja vaikutusmahdollisuuksiinsa enemmän kuin verrokit. Tämä voi johtua perustulon vastikkeettomuudesta, jonka on aiemmissa tutkimuksissa havaittu lisäävän ihmisten luottamusta järjestelmään.” - Valtioneuvosto 6.5.2020
Itse kiitän korona vuotta siitä, että periaatteessa pääsin osaksi vastaavanlaista kokeilua. Korona-ajaksi määriteltiin poikkeuksellisesti perustuloon verrattavaa työttömyyskorvausta ensin osittaisesti vuoden 2020 ajalle ja nyt vielä jatkoksi maaliskuun 2021 loppuun saakka. Ensimmäistä kertaa myös minä - raavas yrittäjänainen olen ollut oikeutettu saamaan yhteiskunnallista perusturvaa ilman, että minulle ilmoitetaan, että ajappa ensin alas tuo toimimaton yritystoimintasi. Tämän johdosta luottamukseni ja uskoni tähän yhteiskuntaan on parantunut ja jatkuva huoli perheemme viisilapsisen arjen pyörittämisestä huojennut.
Sellaisen, kenen ei ole koskaan tarvinnut menettää öitään pohtiessaan miten rahat riittävät taas seuraavan kuun vuokran lisäksi laskuihin ja vielä ruokaan, voi olla mahdotonta ymmärtää miten paljon tuo onneton vähän päälle viisisataa euroa voi muuttaa sitä miten koet itsesi, elämäsi ja suhteesi osana tätä Maailmaa, Suomea ja Helsinkiä.